Neljän viikon loma kului tosi nopeasti. Kesä oli kaunis (vaikka liian kuumaa mulle) ja nyt jaksetaan pimeämpi aika taas. Nyt on jo ihanasti viileämpää. Mökkeilyä ja kotoilua, parit juhlat, kirjoja tuli luettua ja korujakin sain muutaman tehtyä, ei sen kummempaa. Mökiltä toimme kaatuneen pienen harmaantuneen koivun, n. 1,5 metrisen, kivien kanssa pysyy ruukussa tosi tanakasti pystyssä, siihen laitan syksymmällä vielä pienet kirkkaat valot.

Murunen on jo vähän yli vuoden ikäinen hurmuri, oppi juuri kävelemään ja nauraa niin sydämensä pohjasta kun otan syliin ja muka pudotan aina hiukan alemmas ja sanon: mummu ei jaksa näin isoa poikaa pitää! Hän on niin hyväntuulinen ja nauravainen kultamuru. Hänellä on  rento tyyli istua rattaissa, nostaa jalkansa tuohon etuosan päälle ja nyt vielä peukkuvarpaat sojotti noin hauskasti:)

Kaulakorussa on makeanvedenhelmiä, mielestäni niin kauniita rupuisia, ei tasaisen sileitä. Hopean patinoin rankan tummaksi, melkein mustaksi ja renkaat on sikinsokin. Tämä voisi olla SE valkoinen kaulakoru, jota voisin pitää, hempeät korut kun ei ole mun juttu. Taustana on miehen ottama valokuva Näsijärven tyrskyistä.